Uusi ystäväni,
eilen iltapäivä yhdessä oli kaunis. Kunpa vain tietäisin, onko meillä paljon yhteistä, koska on vai koska haluat olevan niin. Vain koska tarvitset jonkun, johon rakastua, ja nyt on minun vuoroni.
Tuoksuit eilen kävelymme jälkeen talviselle, nuotiolle, miehelle. Sanoin, etten voi siksi olla olematta lähellä. Sanoit, että luulit sen johtuvan sinusta itsestäsi. Olit pettymykseksesi kuulemma väärässä. Nauroimme. Et tiennyt että minua itketti.
Minua itketti, koska tuoksuit turvalta. Tuoksuit siltä, miltä isä tuoksui. Talvella, mökillä, hiihtolenkin jälkeen, kun kaikki oli hyvin. Ennen kuin elämämme hajosi.
Minun turvani tuoksuu savulta ja havulta, mieheltä ja pakkaselta. Tuoksuit juuri siltä, enkä halua sinun olevan minulle turva ja minun olevan sinulle joku johon rakastua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
en päässyt kommentoimaan tuohon uusimpaan postiin. mutta nämä sanat koskettivat, lauantaiaamun ikävässä. erityisesti tuo kaikkein ensimmäinen kirjoitus, tämä: "Ehjäksi saaminen sattuu enemmän kuin rikkinäiseksi". Huhhuh. Toivottavasti kirjoitat pian lisää!
VastaaPoistaKiitos Riikka kommentista! Lupaan kirjoittaa, tahdista en uskalla luvata. Aina kun on sanottavaa.
VastaaPoistaRimpuilen kummallisten teknisten ongelmien kanssa tässä kommentoinnissa, templatessa lienee jotain vikaa. Noh, toistaiseksi blogger päättää, mihin tekstiin saa kommentoida, mihin ei, näköjään. Pitää yrittää ratkaista,kun olo tuntuu riittävän tietotekniseltä.