Tänään ratikassa tuoksui häneltä. Etsin, mutta hän ei ollut siellä. Ihmisiä tuli sisään, ja kohta tuoksui sinulta, purkalta ja partavedeltäsi. Etsin, vaikka tiesin, ettet voinut olla siellä.
En tiedä, kumman halusin mieluummin nähdä.
Jonain päivänä vielä sekoan näiden ihmisten jättämien tuoksujälkien vuoksi.
lauantai 27. helmikuuta 2010
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Sunnuntai, 24.1.2010
Uusi ystäväni,
eilen iltapäivä yhdessä oli kaunis. Kunpa vain tietäisin, onko meillä paljon yhteistä, koska on vai koska haluat olevan niin. Vain koska tarvitset jonkun, johon rakastua, ja nyt on minun vuoroni.
Tuoksuit eilen kävelymme jälkeen talviselle, nuotiolle, miehelle. Sanoin, etten voi siksi olla olematta lähellä. Sanoit, että luulit sen johtuvan sinusta itsestäsi. Olit pettymykseksesi kuulemma väärässä. Nauroimme. Et tiennyt että minua itketti.
Minua itketti, koska tuoksuit turvalta. Tuoksuit siltä, miltä isä tuoksui. Talvella, mökillä, hiihtolenkin jälkeen, kun kaikki oli hyvin. Ennen kuin elämämme hajosi.
Minun turvani tuoksuu savulta ja havulta, mieheltä ja pakkaselta. Tuoksuit juuri siltä, enkä halua sinun olevan minulle turva ja minun olevan sinulle joku johon rakastua.
eilen iltapäivä yhdessä oli kaunis. Kunpa vain tietäisin, onko meillä paljon yhteistä, koska on vai koska haluat olevan niin. Vain koska tarvitset jonkun, johon rakastua, ja nyt on minun vuoroni.
Tuoksuit eilen kävelymme jälkeen talviselle, nuotiolle, miehelle. Sanoin, etten voi siksi olla olematta lähellä. Sanoit, että luulit sen johtuvan sinusta itsestäsi. Olit pettymykseksesi kuulemma väärässä. Nauroimme. Et tiennyt että minua itketti.
Minua itketti, koska tuoksuit turvalta. Tuoksuit siltä, miltä isä tuoksui. Talvella, mökillä, hiihtolenkin jälkeen, kun kaikki oli hyvin. Ennen kuin elämämme hajosi.
Minun turvani tuoksuu savulta ja havulta, mieheltä ja pakkaselta. Tuoksuit juuri siltä, enkä halua sinun olevan minulle turva ja minun olevan sinulle joku johon rakastua.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Keskiviikko, 13.1.2010
Rakas ihmiseni,
olen onnellinen puolestasi, haluaisin olla. Haluan, että olet onnellinen. Haluan, että löydät jonkun, joka rakastaa, jota rakastaa; joka rakastaa vain sinua, eikä myös muita. Tiesin, ettei sinua ole rakennettu siihen, että rakastetaan monia. Et ole siihen tarpeeksi vahva. Sinä et ole. En tiedä onko kukaan.
Haluan, että löydät jonkun, joka pitää sinusta huolta. Joka ottaa sen itselleen, pois minulta ja pois siltä, jota kerran rakastit. Tietäisitpä, montako hetkeä olemme itkeneet. Sinun takiasi, yhdessä ja erikseen. Ja kuinka paljon olemme sinua siltä suojelleet. Olemme olleet vihaisia, loukattuja. Hän tavallaan, minä tavallani. Rakastettu, ystävä.
Jos löytäisit jonkun, joka ottaisi sen itselleen, antaisi minun hengittää. Ja antaisi hänen vihdoin elää.
Koska ei hän ole elänyt. Ei kunnolla, ei pitkään aikaan, ei edes eronne jälkeen. Hänen elämänsä pysähtyy edelleen yöllisiin vahinkopuheluihin. Sekaviin tekstiviesteihin. Hänen elämänsä pysähtyy pakahduttavaan huolen, pettymyksen ja vihan sekamelskaan. Siihen kaikkeen, jota et saa koskaan tietää. Et kokonaan. Koska et kestäisi sitä, olet liian hauras. Me pidämme ne itsellämme. Kaikki puhelut sairaaloihin, kaikki itkut väärissä paikoissa ja väärässä seurassa, ja kaiken sen, jota et itse huomenna muista. Kaikki selitykset, joita emme voineet antaa kuin toisillemme, koska olemme ainoat tässä salaisuudessa.
Kaikki tämä sinun puolestasi, etkä sitä saa koska tietää.
Toivoin, että löydät jonkun, joka ottaa tämän kaiken. Meidän puolestamme. Mutta kuulla, että joku, valittu, on ihminen, joka elämänsä tavoissaan todennäköisesti ei vähennä vaan lisää. Ei kanna vaan kaataa.
Hänelle en koskaan henno sitä kertoa. Hän leikkisi kestävänsä, mutta tuhoaisimme hänestä jotain lopullisesti. Sinä tekemällä, minä kertomalla.
Tietäisitpä, kuinka lähellä olen vihdoin luovuttaa. Ja tietäisitpä miten suuren suojelijan silloin menettäisit.
olen onnellinen puolestasi, haluaisin olla. Haluan, että olet onnellinen. Haluan, että löydät jonkun, joka rakastaa, jota rakastaa; joka rakastaa vain sinua, eikä myös muita. Tiesin, ettei sinua ole rakennettu siihen, että rakastetaan monia. Et ole siihen tarpeeksi vahva. Sinä et ole. En tiedä onko kukaan.
Haluan, että löydät jonkun, joka pitää sinusta huolta. Joka ottaa sen itselleen, pois minulta ja pois siltä, jota kerran rakastit. Tietäisitpä, montako hetkeä olemme itkeneet. Sinun takiasi, yhdessä ja erikseen. Ja kuinka paljon olemme sinua siltä suojelleet. Olemme olleet vihaisia, loukattuja. Hän tavallaan, minä tavallani. Rakastettu, ystävä.
Jos löytäisit jonkun, joka ottaisi sen itselleen, antaisi minun hengittää. Ja antaisi hänen vihdoin elää.
Koska ei hän ole elänyt. Ei kunnolla, ei pitkään aikaan, ei edes eronne jälkeen. Hänen elämänsä pysähtyy edelleen yöllisiin vahinkopuheluihin. Sekaviin tekstiviesteihin. Hänen elämänsä pysähtyy pakahduttavaan huolen, pettymyksen ja vihan sekamelskaan. Siihen kaikkeen, jota et saa koskaan tietää. Et kokonaan. Koska et kestäisi sitä, olet liian hauras. Me pidämme ne itsellämme. Kaikki puhelut sairaaloihin, kaikki itkut väärissä paikoissa ja väärässä seurassa, ja kaiken sen, jota et itse huomenna muista. Kaikki selitykset, joita emme voineet antaa kuin toisillemme, koska olemme ainoat tässä salaisuudessa.
Kaikki tämä sinun puolestasi, etkä sitä saa koska tietää.
Toivoin, että löydät jonkun, joka ottaa tämän kaiken. Meidän puolestamme. Mutta kuulla, että joku, valittu, on ihminen, joka elämänsä tavoissaan todennäköisesti ei vähennä vaan lisää. Ei kanna vaan kaataa.
Hänelle en koskaan henno sitä kertoa. Hän leikkisi kestävänsä, mutta tuhoaisimme hänestä jotain lopullisesti. Sinä tekemällä, minä kertomalla.
Tietäisitpä, kuinka lähellä olen vihdoin luovuttaa. Ja tietäisitpä miten suuren suojelijan silloin menettäisit.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Lauantaina 16.1.2010
Uusi ystäväni,
jos tietäisit, monestiko viimeisten viikkojen aikana olen ollut lähteä karkuun. Ja kuinka helppoa se olisi. Päättää, ettei tämä toimi. Päättää, ettei minusta ole tähän. Päättää, ettet sinä minua halua. Tai että tarvitset vain johonkin: auttamaan jossain toissijaisessa tai täyttämään ne hetket, kun et halua olla yksin tai korjaamaan kolhuja saanutta sydäntä.
Minusta ole kenenkään sydäntä korjaamaan, omaanikaan. Ehjäksi saaminen sattuu enemmän kuin rikkinäiseksi.
Ja jos sinä olet sitä, mitä sanot olevasi, haluaisin haluta sinut ja haluaisin olla sinulle paljon. Ja siihen en ehkä pysty. En ole koskaan pystynyt, eikä kukaan ole koskaan minulle pystynyt.
Kunpa kestäisit sen, että epäilen, ettet ole sitä mitä sanot. En tahtoisi, mutta epäilen. Vaikka en sitä sinulle kerrokaan, epäilen. Kun sinusta ei kuulu, epäilen, ettet oikeasti tahdo minua. Kun et käytäkään tuttuja helliä sanoja, epäilen, että et enää tahdo minua. Kun et löydä aikaa kalenteristasi, epäilen, ettet tule koskaan löytämäänkään.
Jos kertoisin tämän kaiken, olisit jo paennut. Eikä sinua voisi siitä syyttää. Tietäisitpä mikä määrä tahdonvoimaa minussa on, kun en itse pakene. Tahdonvoimaa, joka kumpuaa päätöksestä, että jos tämän ajan yli päästään, voin jonain päivänä olla parantunut, luottaa, rakastaa, antaa jonkun rakastaa, ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että jos annan jotain toiselle kannettavaksi, en enää jaksa kantaa sitä yksin, kun taas olen vain minä.
Tietäisitpä kuinka heikko on se vahva nainen, jonka tapasit.
jos tietäisit, monestiko viimeisten viikkojen aikana olen ollut lähteä karkuun. Ja kuinka helppoa se olisi. Päättää, ettei tämä toimi. Päättää, ettei minusta ole tähän. Päättää, ettet sinä minua halua. Tai että tarvitset vain johonkin: auttamaan jossain toissijaisessa tai täyttämään ne hetket, kun et halua olla yksin tai korjaamaan kolhuja saanutta sydäntä.
Minusta ole kenenkään sydäntä korjaamaan, omaanikaan. Ehjäksi saaminen sattuu enemmän kuin rikkinäiseksi.
Ja jos sinä olet sitä, mitä sanot olevasi, haluaisin haluta sinut ja haluaisin olla sinulle paljon. Ja siihen en ehkä pysty. En ole koskaan pystynyt, eikä kukaan ole koskaan minulle pystynyt.
Kunpa kestäisit sen, että epäilen, ettet ole sitä mitä sanot. En tahtoisi, mutta epäilen. Vaikka en sitä sinulle kerrokaan, epäilen. Kun sinusta ei kuulu, epäilen, ettet oikeasti tahdo minua. Kun et käytäkään tuttuja helliä sanoja, epäilen, että et enää tahdo minua. Kun et löydä aikaa kalenteristasi, epäilen, ettet tule koskaan löytämäänkään.
Jos kertoisin tämän kaiken, olisit jo paennut. Eikä sinua voisi siitä syyttää. Tietäisitpä mikä määrä tahdonvoimaa minussa on, kun en itse pakene. Tahdonvoimaa, joka kumpuaa päätöksestä, että jos tämän ajan yli päästään, voin jonain päivänä olla parantunut, luottaa, rakastaa, antaa jonkun rakastaa, ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että jos annan jotain toiselle kannettavaksi, en enää jaksa kantaa sitä yksin, kun taas olen vain minä.
Tietäisitpä kuinka heikko on se vahva nainen, jonka tapasit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
